Tarina siitä, miten ulkona oppimisen suurtapahtuma taivuteltiin taskuun ja takapihoille

Keväällä 2100 kukat kukkivat, mutta pölyttäjät nukkuvat.

Kerttu Kotakorpi

Vahva luontosuhde luo perustan luonnon kunnioittamiselle ja ympäristöstä välittämiselle. Kaupungistumisen ja älylaitteiden myötä luonto ei kuitenkaan ole enää samalla tavoin osa kaikkien lasten ja nuorten arkea ja vapaa-aikaa kuin se oli vielä muutama vuosikymmen sitten. Samaan aikaan ilmastokriisi ja lajikato edellyttävät sekä välittömiä toimenpiteitä että uudenlaisia lähestymistapoja kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla. Luontoa oppii ymmärtämään parhaiten luonnossa, ja siitä minkä ymmärtää ja tuntee, haluaa pitää myös huolta. Opetus ja varhaiskasvatus luontoympäristöissä on tehokas keino vahvistaa tasa-arvoisesti lasten ja nuorten luontosuhdetta. Luonto on oppimisympäristönä innostava ja monimuotoinen ja ulko-opetus parantaa tutkitusti oppimistuloksia. Myös luonnon terveyshyödyt ovat kiistattomia.

Suomen suurin ulkona oppimisen suurtapahtuma ULOS-UT-OUT on opettajien, kasvattajien, nuoriso-ohjaajien, rehtoreiden, tutkijoiden, päättäjien ja alan opiskelijoiden kohtaamispaikka, jossa innostutaan ulkona oppimisesta, ratkotaan kasvatuksen keinoin viheliäisiä ongelmia ja kehitetään opetusta ja kasvatusta yhdessä.

Turun linnasta poikkeustilaan

Oli vuosi 2017, itsenäinen Suomi täytti 100-vuotta ja kaikkien aikojen ensimmäinen ULOS-UT-OUT kokosi 500 osallistujaa Turun linnaan. Seitsemän valtakunnallisen ympäristökasvatuksen, seikkailukasvatuksen ja metsäopetuksen toimijaa olivat päättäneet tehdä pitkään eläneestä haaveesta totta: nyt tehtäisiin vihdoin yhdessä isosti. Tapahtuman teemaksi valittiin Suomen luonto oppimisympäristönä ja mukana oli 60 toimijaa järjestämässä toiminnallista ohjelmaa. Turun linnan suurissa saleissa kuunneltiin yhdessä puheenvuoroja, jonka jälkeen laitettiin reput selkään ja saappaat jalkaan ja jatkettiin metsään ja meren rannalle työpajoihin. Osallistujat kokivat myös itse unohtumattomia luontoelämyksiä: linturetken auringon noustessa, lepakkoretken illan jo hämärtyessä sekä muita ikimuistoisia kohtaamisia iltanuotiolla ja kesäillassa. Yötkin vietettiin luonnossa, jossa konkarit opastivat keltanokkia telttailun ja riippumattoilun saloihin.

Tunnelmia Turun linnasta.
Luontoelämyksiä kaikkina vuorokaudenaikoina.

Yhteistyö kantoi ja sille haluttiin jatkoa. Päätettiin suunnata samalla kokoonpanolla ja täyttä päätä kohti kesää 2020, tällä kertaa Pohjois-Karjalaan. Paikaksi valittiin Nuorisokeskus Hyvärilä, joka sijaitsee omaleimaisten kulttuuriperintökohteiden ja kansallismaisemien kainalossa Nurmeksessa. Tehtiin mittavat järjestelyt ja tapahtumaan oli ilmoittautunut jo 400 osallistujaa. Sitten pandemia pysäytti maailman. ULOS-UT-OUT siirrettiin ensin vuodella eteenpäin eikä sen järjestäminen alkuperäisen suunnitelman mukaan ollut mahdollista sittenkään. Virtuaalitoteutuksia oli nähty, mutta voiko toiminnallista ulko-opetusta toteuttaa etänä? Kolme päivää tietokoneen ääressä ahdisti jo valmiiksi. 

UUO2021 tapahtuman tuottajat, tekijät ja mahdollistajat.

Tapahtuman teemaksi valikoitui muutos, jo paljon ennen pandemiaa. Kouriintuntuvasti edettiin valitun teeman mukaan nyt siis paitsi ohjelman, myös järjestelyjen osalta. Silloin kun muutos on väistämätön, siihen sopeudutaan ja siitä voi kehittyä jotain hyvääkin. Ajateltiin toisin: tehtäisiin virtuaalitapahtuma, mutta ihan uudella tavalla.

Järjestäjillä riitti pohdittavaa.

Kohtaamisia etänä ja luonnossa online?

Oli löydettävä keinot kokea yhteisöllisyyttä ja elämyksiä etänä. Nyt ei tarvittu matkalippuja eikä maastokarttoja. Tarvittiin tekijöitä joilla oli tahtoa ja uskallusta tehdä toisin, sekä teknistä osaamista. Päätettiin kehittää uusia toimintatapoja ja sekä tapahtumajärjestelmä, joka vastaisi moninaisia tarpeita. Aikaa oli käytettävissä hyvin rajallisesti ja oli tärkeää tehdä asioita tiiviissä yhteistyössä. Asioita ratkaistiin pala palalta, tärkeysjärjestyksessä. Kehitettiin yhtä asiaa, saatiin jokin tulos, ja otettiin seuraava askel. Välillä mentiin isommin askelin, välillä pienemmin, ja joskus mentiin eestaas.

Yhteensovitettavaa riitti. Tarvittiin järjestelmä, joka on kevyt ja helposti käyttöönotettava ja käytettävä niin metsässä, laiturin nokassa kuin missä tahansa luonnossa. Sen tuli toimia puhelimella, tabletilla sekä tietokoneella ja tietoliikennekaistan käytön sekä virrankulutuksen tuli olla maltillista. Tapahtumasta haluttiin kokonaisuus, joten tarvittiin yksi virtuaalinen tila, jossa esitykset, materiaalit, ihmiset ja kommunikointi olisivat yhdessä paikassa. Ohjelmaa oli tulossa paljon, joten haluttiin myös, että osallistujalla on mahdollisuus rakentaa oma ohjelma, jossa on juuri hänelle mielenkiintoiset ohjelmanumerot. 

Paljon piti ottaa huomioon, kun kehitettiin tapahtumasovellusta.

Vuorovaikutuksen tarve korostui. Tässä keskeisiä ratkaisuja oli kolme. Koska haluttiin, että ihmiset tietävät, mitä tapahtumassa on meneillään ja mikä puhuttaa juuri nyt, kehitettiin tapahtumasovellukseen oma sisäinen sosiaalinen media eli Fiilisvirta. Kaikissa tapahtuman osissa oli oma Fiilis-osio eli keskustelualue, jossa voitiin jakaa havaintoja ja kokemuksia yhden työpajan sisällä tai lähettää kysymyksiä ja kommentteja puhujille. Fiilikset virtasivat eri osioista pieninä puroina muodostaen lopulta yhteisen Fiilisvirran. Virtuaalinuotiot olivat vapaan seurustelun alueita ja  infopiste toimi osallistujien tukena ja oli kanava järjestäjiin päin. Sieltä sai myös apua teknisiin kysymyksiin koko tapahtuman ajan. Alustan lisäksi myös perinteiset kanavat, kuten sähköposti ja puhelin olivat käytössä.

UUO2021 oli ulkona oppimisen suurtapahtuma taskussa.

Menikö kaikki kuin Strömsössä? 

Tehtiin rohkeasti toisin, ja kehitettiin uutta aikapaineen alla. Kaikki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Teknistä tukea ja opastusta tarvittiin ennakoitua enemmän: oli teknisiä ongelmia, erilaisia laitteita, eroja osallistujien digiosaamisessa ja hieman turhaa monimutkaisuutta järjestelmässä. Yhteistyö kuitenkin kantoi. Yllättäviä tilanteita ratkottiin ja toimintatapoja korjattiin tarpeen mukaan. Opetettiin toisia ja opittiin toisilta. Opastamista hajautettiin laajemmalle joukolle: kun joku osasi, hän neuvoi edelleen seuraavaa. Yöunetkin jäivät välillä lyhyiksi ja silloin kun joku tarvitsi tauon, otti virkeämpi vuoron.

Vähemmän ohjelmaa olisi ollut enemmän. Ohjelmasta olisi kannattanut tehdä väljempi, vähentää rinnakkaisuutta ja lisätä taukoja ohjelmarunkoon. Tällöin olisi ollut helpompi reagoida muutoksiin ja haasteisiin, joita väistämättä tulee vastaan. Ja kun rinnakkaisuutta olisi ollut vähemmän, olisivat ihmiset myös kohdanneet enemmän toisiaan. On tärkeää, että osallistuja voi nopeasti hahmottaa, missä muut ovat. Silloin tietää, missä tapahtuu, ja missä voi törmätä muihin. 

Ruutujen takana striimattiin, opastettiin, juonnettiin, säädettiin ja korjattiin.

Digiloikka kantoi yhteistyön turvin, vaikka saapas vähän lipesi lähdössä ja alastulossakin horjahdettiin. Yhteisen oppimisprosessin myötä saatiiin vahvuutta ja luottamusta, joka mahdollistaa tapahtuman järjestäjille uskalluksen toimia monipuolisesti luontoympäristöjen ohella myös digitaalisissa ympäristöissä.

Onnistumisia luonnossa

Haasteista huolimatta koettiin myös ilahduttavia onnistumisia. Luentoja kuunneltiin oikeasti luontoympäristöissä, puhelimella ja kuulokkeilla sekä yksin että yhdessä. Myös puhujat esiintyivät  luonnossa: meteorologi Kerttu Kotakorpi ennusti vuoden 2100 säätä lähimetsästään ja ulkona oppimisen maailmantähti, professori Sean Blenkinsop esitti oman puheenvuoronsa 500-vuotiaan douglaskuusen juurelta Kanadasta. Puheenvuorot johdattivat osallistujat myös lähiluontoon havainnoimaan ympäristöään, ellei jo istunut valmiiksi kannonnokassa. Nyt ei oltu alkuperäisen suunnitelman mukaan sisällä isossa salissa, vaan puhuttiin, kuunneltiin ja opittiin luonnossa!

Osallistujat seuraamassa luentoja.
Kerttu Kotakorpi, Arja Kaasinen, Kai Lehtonen, Satu Jovero ja Sean Blenkinsop

Virtuaalisuus mahdollisti myös esiintymisiä, joista olisi voinut vain haaveilla livetapahtumassa: Vesterinen yhtyeineen esiintyi avajaissa isojen areenojen kokoonpanollaan. Iltaohjelmasta puolestaan vastasi Jukka Takalon kajakkiorkesteri, jonka kantaaottavat laulut sekä Suomirokkia-klassikko kantautuivat Pielisen aalloilta suorana osallistujien olohuoneisiin. Valoista tässä konsertissa vastasi ilta-aurinko ja jännitystä toi suora lähetys ja  kesäsää, joka oli onneksi armeliaalla päällä.

Me ollaan velkaa niille, jotka menneet on ja niille, jotka saavat seuraavan vuoron.

Vesterinen yhtyeineen: Turisti
Vesterinen yhtyeineen ja Jukka Takalon Kajakkiorkesteri.

Luontoympäristöt ja toiminnallisuus sopivat virtuaalitapahtumaan ja lähiluonnossa riitti ihmeteltävää helposti kolmeksi päiväksi. Työpajoissa mm. kartoitettiin oman pihan monimuotoisuutta, ryhdyttiin kimalaistutkijoiksi, tehtiin moniaistillisia löytöretkiä lähiluontoon, käsiteltiin ympäristötunteita, ratkaistiin ryhmätyönä metsäpakohuone sekä määritettiin eliölajeja tekoälyn avulla.

Linturetkelle lähdettiin eri puolilta Suomea kello viideltä aamulla. Retkeltä jaettiin ääniä ja kuvia paitsi linnuista, myös retkiseurasta, maisemista ja eväistä. Fiilisteltiin yhdessä kesäaamua omilla pihoilla ja lähimetsissä. Oppaat määrittivät lintuja äänitallenteiden ja kuvien avulla ja lajihavaintoja kertyi mukavasti. Havaintomäärää tärkeämpää oli kuitenkin rohkaista lintu- ja luontoretkille, vaikka kaikkia lajeja ei tuntisikaan.

Elämysohjelmaa: Aamulaulajat

Ilmastovaikutus jäi murto-osaan verrattuna vastaavaan live-tapahtumaan, kun matkustuksen tarvetta ei juuri ollut. Vaikka laitteita ja sähköä tarvittiinkin hieman tavanomaista enemmän, tapahtuman hermokeskuksen (tilat ja tekniikka sekä järjestäjien matkat ja ruoka) ilmastovaikutus oli n. 2500 CO₂e kg (laskuri: https://www.tapaus.fi/co2-laskuri). Saman suuruisen livetapahtuman ilmastovaikutus pelkän liikkumisen osalta olisi lisännyt ilmastovaikutusta yli 7000 CO₂e kg. Tulevaisuuden live-tapahtumiin kannattaakin suunnitella myös etäosallistujan oma ohjelmapolku.

Matkustuskokemuksesta virtuaalitapahtumassa vastasivat järjestäjät, jotka poimivat osallistujat kyytiin virtuaalitakapenkille. Matkanteko alkoi Merenkurkun aalloilta ja päättyi Nurmeksen hermokeskukseen. Matkalta lähetettiin videotervehdyksiä, joiden avulla osallistujat saattoivat seurata matkan edistymistä ennen virallista tapahtuman ohjelmaa ja samalla kirjautua jo tapahtumasovellukseen varmistaen, että kaikki on valmiina virallisen ohjelman alkaessa. 

ULOS on IN, offline ja 2023!

Tapahtumaa varten tehtiin valtava määrä tallenteita sekä ajasta ja paikasta riippumattomia työpajamateriaaleja. Käsissä oli timanttiset ainekset, jotka ansaitsivat päätyä uusiokäyttöön. Niinpä luennot ja työpajat koottiin kokonaisuuksiksi teemojen mukaan, tapahtumaosovelluksesta karsittiin live-ominaisuuksia ja marraskuussa 2021 järjestettiin kahden viikon omatoiminen offline-tapahtuma ULOS on IN lähes 400 osallistujalle, joista suurimmalle osalle ULOS-UT-OUT oli vielä kokematta. Lopuksi tallenteet ja virtuaalipajat talletettiin pysyvästi MAPPA.fi -palveluun. Materiaalit ovat nyt vapaasti käytettävissä esimerkiksi työpaikkojen yhteiskehittämispäivissä sekä  erilaisissa opetus- ja kasvatusalan toimijoiden koulutuksissa.

UUO2021 lukuina

Vuonna 2023 tehdään jälleen toisin, aikaisempia oppeja unohtamatta. UUO2023 -tapahtuman valmistelu on jo käynnistynyt ja ohjelmaan suunnitellaan omia polkuja sekä live- että online-osallistujille. Live-osallistuja voi valita oman polkunsa mistä tahansa tapahtuman ohjelmasta, yhdistää reissuun käynnin kansallispuistossa ja kohdata ja keskustella nuotioilla ja naamatusten. Online-osallistuja voi puolestaan osallistua joustavasti ja edullisesti kotoa käsin ja valita oman ohjelmapolun rajatummasta, mutta erityisesti virtuaalina toimivaksi suunnitellusta ohjelmavalikoimasta. 

Hybriditapahtuman rakentaminen ei ole mutkatonta, mutta se voi olla vaivan arvoinen, kun tapahtumalla halutaan tavoittaa mahdollisimman suuri joukko osallistujia ja vaikuttaa laajasti yhteiskunnassa. Kiistattomia etuja ovat ainakin tasa-arvoisuus, saavutettavuus ja paikkariippumattomuus sekä se, että materiaalit saadaan talteen jatkokäyttöä varten. Onnistuneeseen hybriditapahtumaan tarvitaan huolellisesti ja ajoissa tehtyä suunnittelua, ja kokemusta, jota nyt on saatu – myös kantapään kautta. Vaikka kaikkia elämyksiä ja kohtaamisia ei tekniikalla korvata, niitä mahdollistetaan monipuolisesti online-osallistujille. UUO2023 tehdään jälleen yhdessä isosti, kokemisen arvoisesti, alati muuttuvassa maailmassa, livenä ja online. Tule mukaan innostavaan yhteistyöhön!

UUO2021 järjestäjät ja Kajakkiorkesteri Pielisen rannalla.
Tule mukaan innostavaan yhteistyöhön!

Kirjoittajat:

Maija Ihantola on biologian ja matematiikan opettaja, joka koordinoi ULOS-UT-OUT -suurtapahtumien sarjaa ja kehittää ympäristökasvatuksen ja ulkona oppimisen tukipalveluita opettajille ja kasvattajille Suomen luonto- ja ympäristökoulujen liitossa. 

Jari Peltonen on kehittänyt oppimisympäristöjä 20 vuotta tutkijana ja opettajana yliopistossa ja muualla. Nykyisin hän kehittää järjestelmiä ajasta ja paikasta riippumattomaan yhteistyöhön yrityksessään Cometa Solutions.