Tällä sivulla on vuoden 2023 Keynote-puheenvuorojen kuvauksia. Tallenteet-sivulta löydät Keynote-puheenvuororot ja muita edellisten tapahtumien tallenteita!
Avajaiset / Öppningen / Opening
Tapahtuman suojelijan tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukion tervehdys.
”Luonto opettaa meille uutta joka päivä, ja on myös mitä innoittavin oppimisen tila. ULOS –UT-OUT –tapahtuma luo erinomaisen mahdollisuuden herättää keskustelua luonnon hyvinvointivaikutuksista sekä kestävän elämäntavan merkityksestä tulevaisuutemme turvaajana.” -Jenni Haukio
Avajaispuhe Niina Mykrä: Siltoja rakentamassa – yhdessä tulevaisuuteen.
Niina Mykrä toimii tutkijatohtorina Jyväskylän yliopistossa Koulutuksen tutkimuslaitoksella. Hän kuuluu tutkimusryhmään Ekososiaalinen kestävyys ja koulutus, joka tutkii muun muassa kestävyysosaamista ja kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumista koulutuksessa. Ennen tutkijan uraa Mykrä on työskennellyt pitkään ympäristökasvatuksen parissa yläkoulun opettajana ja siltoja rakentavana järjestön toiminnanjohtajana.
Avajaispuhe: Siltoja rakentamassa – yhdessä tulevaisuuteen
Niina Mykrä, tutkijatohtori, Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto
Ja Luontoäiti sanoi: ”Toisille annan toiset askareet,
vaan sinulta, lapseni, tahdon, että kaarisillan teet.
Tee silta ylitse syvyyden, tee, kaarisilta tee,
joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee.
Sinun sydämesi on lujempi kuin vuorimalmit maan –
pane kappale silta-arkkuun, niin saat sillan kantamaan.
Tee silta Luonnon kunniaksi, kaarisilta tee,
joka syvyyden yli lakkaamatta valoa säteilee.
-Tämä Aale Tynnin tutusta runosta tuunattu pätkä sopi mielestäni tähän hetkeen ja teihin kaikkiin mielestäni hyvin.
Myös minä ajattelin nimittäin pohtia tässä avajaispuheessa siltoja ja niiden rakentamista tapahtuman teeman mukaisesti.
ULOS-UT-OUT-tapahtumaan on tänään kokoontunut monenlaista väkeä. On opettajia, kasvattajia, seikkailijoita, järjestöihmisiä, tutkijoita, mummoja, isejä ja äitejä, tyttäriä, poikia ja kaiken sortin aktiiveja – ja ehkä myös passiiveja, sopivassa hetkessä, tarvittaessa.
Olemme tulleet tänne yhteiseen ULOS-kuplaan siis erilaisista lähtökohdista. Ei ole ollenkaan itsestään selvää, että olemme nyt täällä yhdessä. Yhden ensimmäisistä siemenistä tällaiselle usean järjestäjän yhteiselle tapahtumalle heitti jo nyt eläkkeelle jäänyt Immo Parviainen Opetus- ja kulttuuriministeriöstä – hän kun hallinnoi sekä LYKE-verkoston, Nuorisokeskusverkoston ja Seikkailukasvatuspäivien valtionrahoitusta, vieraili kaikkien tapahtumissa, ja toivoi niiden välille yhteistyötä. Ympäristökasvatuspäivät ja Kasvatus metsässä -foorumi puolestaan sattuivat välillä kiusallisen lähelle toisiaan ja söivät toistensa osallistujia. Sain olla mukana tuolloin kymmenisen vuotta sitten ohjausryhmissä, joissa suunniteltiin näitä tapahtumia. Immo Parviaisen innoittamana ehdotin kaikissa niissä, että lyötäisiin hynttyyt yhteen ja tehtäisiin Suomen suurin yhteinen tapahtuma, kun aihepiirit – ympäristökasvatus, luontokasvatus, metsäkasvatus ja seikkailukasvatus – kuitenkin ovat osin yhteisiä. Kun katselette nyt ympärillenne ja tarkastelette tämän tapahtuman järjestäjälistaa, voitte miettiä, kuinkas sitten kävikään.
Ei, ei se mennyt ihan niin kuin ehkä nyt oletitte. En voi ottaa kunniaa tapahtuman synnyttämisestä. Tuolloin kymmenisen vuotta sitten kaikissa näissä yhdistyksissä päätettiin, että tilaisuuksien yhdistäminen ei ole mahdollista. Oli pelkoja, että se oma ja tärkein häviää, ja että erilaiset maailmankuvat eivät ole yhteensovitettavissa.
Nyt ULOS-UT-OUT-tapahtuma järjestetään kolmatta kertaa. Ennen kuin ULOS-UT-OUT oli mahdollinen, tarvittiin paljon siltojen rakentamista, yhteistyötä ja luottamuksen synnyttämistä. Myöhempinä vuosina järjestäjäporukkaan on tullut mukaan vaihteleva määrä järjestäjätahoja, vähän vaihdellen eri vuosina. Kaikki järjestävät yhdessä tätä yhteistä tapahtumaa, vaikka näillä kaikilla on edelleen se joku oma ja tärkein. Tämä yhteinen tapahtuma on mahdollinen vain sen kautta, että näistä erilaisista lähtökohdista ja jopa erilaisista maailmankuvista huolimatta on syntynyt halu kohdata toinen. Kun siltaa rakentaa molemmista päistä, päästään nopeammin kohtaamiseen ja keskelle. Kohdatessamme meidän ei tarvitse olla samanlaisia.
Tai itse asiassa on tosi hyvä, että emme ole samanlaisia. Kun erilaiset ajatukset kohtaavat, voi syntyä jotain ihan uutta, sellaista mitä ennen kohtaamista ei ole ollut olemassa. Näistä kohtaamisista voimme viedä sitten sinne omaan ja tärkeimpään ihan uusia ajatuksia, ja ne uudet ajatukset voivat ratkaista sellaisia ongelmia, jotka vain omimmissa porukoissa pyöriessä jäävät kiertämään kehää.
Te kaikki, jotka olette täällä mukana, olette nyt siltojen rakentajia. Voitte rakentaa täällä siltoja toistenne välille, kuunnella sitä, miten muut asioista ajattelevat, mikä on heille tärkeää, ja mikä on teille yhteistä. Mikä on asia, jonka eteen olette yhdessä valmiita tekemään työtä? Minkälainen on se yhteinen tulevaisuus ja päämäärä, jota kohti yhdessä, näistä erilaisista lähtökohdista ja eri keinoin, voitte ponnistella? Mitä voitte oppia toisiltanne?
Entäpä ULOS-UT-OUTin jälkeen? Täällä yhteisessä tapahtumassa, yhteisillä silloilla, kestävyyskysymysten äärellä, yhteisten päämäärien löytäminen on mahdollista, joskus jopa helppoa. Mutta kun hypätään täältä Ulos-Ut-Outista maailmaan, joidenkin siltojen rakentaminen saattaa tuntua jopa vastenmieliseltä tai ihan mahdottomalta, jos nyt ajatellaan vaikkapa maailmantilannetta ja sotaa ja politiikan vastakkainasetteljua, joissa siltoja ja patoja räjäytellään eikä rakenneta.
Jätin tuosta alun Aale Tynnin runosta muutamia säkeitä lukematta, esimerkiksi nämä säkeet:
”He tulevat raskain saappain, multa-anturoin –
miten sillan kyllin kantavan ja kirkkaan tehdä voin,
sitä ettei tahraa eikä särje jalat kulkijain?”
Voi olla että tuntuu raskaalta olla se sillanrakentaja, jos toinen ei ole tulossa vastaan vaan pikemmin sotkee jo rakennettua.
Miten siis toimia? Noudatettaisiinko Paavo Haavikon ajatusta. Eräässä nuoruuden runossaan hän on sanonut näin:
”Sillat voitetaan kulkemalla niitten ylitse.”
Tulkitsen että hän tarkoitti, että pitää tehdä vaan, siitä vaan sillan yli rohkeasti.
Vanhemmalla iällä hän siteerasi omaa runoaan ja jatkoi ajatustaan näin:
”Sillat voitetaan kulkemalla niitten ylitse, sanoi eräs nuori mies, ollut ja mennyt. Joka ei ollut kulkenut yhdenkään sillan ylitse.”
Näin vanhempana henkilönä samaistun Haavikon ajatukseen – asiat eivät ole niin helppoja kuin nuorempana ajattelin. Ei minulla ole vastauksia, kuinka silta pitäisi rakentaa. Muutamia ajatuksia minulla kuitenkin on, mistä rakennuspalikoista siltoja kohti kestävää tulevaisuutta voisi sommitella.
1. Kukaan ei rakenna siltaa yksin. On tärkeää ottaa muut mukaan, huomioida myös Jenni Haukion puheessa mainittujen toislajisten näkökulmat ja vertailla yhdessä monia vaihtoehtoja -ei ole vain yhtä oikeaa tapaa. Jotta yhteisymmärrys syntyy ja kaikki voivat sitoutua yhteiseen tavoitteeseen, kannattaa opiskella perustietoa, jonka pohjalta kaikki voivat jatkaa eteenpäin. Teitä tarvitaan näiden oppimisessa.
2. Asiat ovat monitahoisia ja niillä on yhteyksiä, joita voi olla vaikea huomata – varsin kun uskomukset ja oletukset todellisuudesta vaikuttavat meidän toimintaamme yhtä paljon kuin todellisuus. Jos silta ei ota rakentuakseen, on turha syyttää naulanhakkaajaa, jos syy onkin maastoon soveltumattomissa perustuksissa. On tärkeää selvittää ongelmien juurisyyt ja tämän hetken todellinen tilanne, ja sitten vasta päättää, mihin kannattaa vaikuttaa, kun kaikkeen ei ole aikaa.
3. Luovuus on tärkeää siltojen rakentamisessa – olemmehan rakentamassa ihan uudenlaisia siltoja. Meidän pitää osata kuvitella myös se, minne sillan pitäisi johtaa, muuten sillat voivat jäädä eri suuntiin törröttäviksi minnekään johtamattomiksi fiineiksi laitureiksi. On hyvä varautua myös tuskaan, jota siltojen rakentaminen tuottaa. Tynnikin jatkaa runossaan: Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisiltaa teet. Siltojen rakentaminen ei ole siis helppoa. Onneksi täällä tapahtumassakin on tarjolla monenlaisia apukeinoja, jotta rakentamisen tuskaan ja muutoksen vaikeuteen olisi helpompi sopeutua.
4. Sinä olet tärkeä ja merkittävä henkilö juuri siinä paikassa missä olet! Rakenna siltoja myös itsesi sisälle, priorisoi ja yhdistele, ja löydä sinulle ominainen paikka myös yhteisten siltojen rakentajana. Mieti muiden kanssa sopivat rakennusvaiheet, jotta eteneminen on helpompaa, löydä oikea paikka ja aikaa. Ja käänny valtaapitävien puoleen, jos turhat rakennusmääräykset haittaavat sillanrakennusta – tai resurssit ovat vähissä.
Tässä oli neljä näkökulmaa, joiden kautta sillanrakennuspuuhia voisi pohtia. Itse asiassa nämä näkökulmat kumpusivat meidän tutkimustiimin kehittelemästä kestävyysosaamisen tiekartasta, jonka perustana on eurooppalainen kestävyysosaamisen viitekehys GreenComp. Hyviä sillanrakennusohjeita siis EU:sta.
Voitte kokeilla täällä Ulos-Ut-Out -tapahtumassa, minkälaisia siltoja näillä palikoilla syntyy. Voitte aloittaa sillanrakennuksen nyt heti. Tee sanoilla silta sinun ja muiden osallistujien välille. Kerro minkä rotkon haluaisit ylittää Ulos-Ut-Out-tapahtumassa tai lähitulevaisuudessa: Kirjoita se nyt tapahtuma-alustalle kaikkien luettavaksi, tai kerro se vieressäsi istuvalle, tai tee vaikka molemmat. Auta muita rakentamaan siltoja, ja tule vastaan.
Antoisia kesäpäiviä kaikille!
Keynote I: Tiede & Taide – Art & Science
Puhujat / Speakers: Bart HM Vandeput (Ph.D. ; artist name Bartaku) , Aalto Yliopisto & Jan Lundell, Keski-Suomen LUMA-keskus
Puheenjohtaja / Chairperson: Mervi Asikainen, Itä-Suomen yliopiston LUMA-keskus
Artists and scientists have been partnering more and more over the last decades. With varying motivations, objectives, knowledge domains, creative fields and contexts. Speaking with the tongue of experience, I will introduce selected projects and elaborate upon the points of bliss and tension and the importance of the initial design of such art & science constellations. As well, I will scrutinize the notions of inter-, multi- and transdisciplinarity, and how these can evolve further in a truly transformative relationship. I will clarify the reason as well why I do not use the word collaborating in the first line of this short description of the contents of my contribution.
Taiteilijat ja tieteentekijät ovat muodostaneet erilaisia kumppanuuksia viimevuosikymmeninä yhä enenevässä määrin. Puheenvuorossa mm. esitellään valikoituja projekteja sekä tarkastellaan monitieteellisyyden, poikkitieteellisyyden ja tieteidenvälisyyden käsitteitä. Puheenvuorossa selviää myös, miksi sanaa yhteistyö ”collaborating” ei käytetä ensimmäisellä rivillä tässä esittelyssä. Puheenvuoro on englanninkielinen, yleisö voi esittää kysymyksiä myös Suomeksi.
Bartaku (Bart HM Vandeput): I am an artist-researcher in the field of Bio- and energy art. I hold a MSc. in Social Sciences (1994, KULeuven, BE) and am Doctor of Arts (2021). Since 2016 I live and work in Finland, following 20 years in Brussels. My art practice has over two decades of collaboration-based experience in tying species disciplines and practitioners within and in-between art, science, and humanities. The workings explore in-depth relations with light, electrical energy, plants and recently microbes. My practice features media like ceramics, glass solar cells, sound and language. They manifest through exhibitions, talks/lectures and public labs. Most acclaimed are the temporary Photoelectric Digestopians´ lab series featuring digestible solar cells, tested on sapiens´ tongues sticking out to the Sun.
The most recent is ´Blck Vlvt´, a plant-coloured glass solar cell mosaic entangling the Baroa b. (Aronia m.) plant with the JMW Turner painting Snowstorm – Steamboat off a Harbour´s Mouth …. ´. The work has been made with the art-science research group AAMO at Aalto University that I founded.
From 2023-2026 I will start a new line of work featuring microbiomes of cooling towers of electrical energy generating facilities and lungs. Belgian/Finnish Partners are the Centre for Synthetic Biology, UGent; X-LAB, UHasselt; dept of Philosophy, UAntwerp; New Energy Technologies group, Aalto University; Bioart Society, Finland and Z33, House for Contemporary Art, Design and Architecture, Hasselt.
Kommenttipuheenvuoro: Jan Lundell
Keynote II: Luonto kuuluu kaikille? – Everyone belongs outside?
Puhujat / Speakers: Erwin Borremans, LIVE-säätiö & Hannele Cantell, Helsingin yliopisto
Puheenjohtajat / Chairpersons: Heli Eischer, Suomen nuorisokeskusyhdistys
Erwin Borremans: Everyone belongs outside – Inclusive outdoor education in Live: weatherproof from -20C to 100C
Being outside in the outdoors is wonderful for our health and well-being, and we all deserve the opportunity to experience it. Nature really is available to everyone. Whatever way people experience the outdoors, they belong there. Here at Live, we often get questions from people asking, “Am I too clumsy for this?” or “I don’t think I’m fit enough”, or “I don’t think I’m experienced enough”, and our response is usually “No Way, let´s try it together!”. We need to be realistic about what our bodies can handle and what adventure is appropriate, but everyone´s outdoors dreams might be within reach! Erwin Borremans: The aim of our innovation presentation is to present experiences and share ideas from our inclusive outdoor adventure programs. While using lots of pictures taken during education, we aim to introduce our outdoor education´s seasonal cycle and give inspiring tips on how to broaden participation and strategic leadership for all.
Erwin Borremans on belgialaislähtöinen liikunnanopettaja ja tutkija, joka on työskennellyt yli kahdenkymmenen vuoden ajan Ammattiopisto Livessä erityisopiskelijoiden parissa. Hän on opiskellut Belgiassa, Suomessa ja Yhdysvalloissa ja väitellyt soveltavan liikunnan erityisalasta. Vuonna 2020 Opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi hänelle palkinnot liikunnan yhdenvertaisuustyöstä sekä esimerkillisestä työstä lasten ja nuorten liikkumisen edistämisessä. Erwin on myös Special Olympicsin Suomen triathlon tiimin päävalmentaja.
Hannele Cantell: Luontosuhteiden moninaisuus: kenelle ”oikeat luontokokemukset” kuuluvat
Puheenvuorossani rohkenen väittää, että ympäristökasvatuksessa on ylläpidetty ja rakennettu ideaalia yksipuolisesti luontosuhteesta, jossa on korostunut retkeily ja toiminnallisuus, sekä liikkuminen autenttisessa luonnossa. Haluan haastaa ympäristökasvattajat pohtimaan erilaisia luontosuhteita erityisesti vähemmistöjen – omassa tapauksessani vammaisten- kannalta. Entä jos ei pääse ns. luontoon? Millaisia luontokokemuksia erilaisten vammaisten on mahdollisuus kokea? Mitä luonto tarkoittaa, jos ei pääse ns. luontoon? Puheenvuorossani pohdin, miten voisimme vahvistaa yhdenvertaisuutta ympäristökasvatuksessa.
Hannele Cantell on maantieteen didaktiikan dosentti, joka työskentelee opettajankouluttajana Helsingin yliopistossa. Hän opettaa ympäristöaineiden didaktiikkaa tuleville aineenopettajille ja luokanopettajille. Hannele on kirjoittanut oppimateriaaleja alakoulun, yläkoulun, lukion ja korkeakoulujen opiskelijoille yli 25 vuoden ajan. Hänen uusin kirjansa ”Sekunnit ennen kaatumista” kuvaa elämänmuutosta: tunteita, ihmissuhteita ja arkista elämää vammautumisen myötä. Tämän kirjan tarinat ovat yhteisiä meille kaikille.
Keynote III: Ekososiaalisen kulttuurin muutosta etsimässä – In search of Eco-Social-Cultural Change
Puhujat / Speakers: Sean Blenkinsop; Simon Fraser University & Arja Kaasinen, University of Helsinki
Puheenjohtaja: Ulla Myllyniemi, Suomen ympäristöopisto SYKLI
Sean Blenkinsop: In search of Eco-Social-Cultural Change: 6 principles that put outdoor education right in the centre.
This keynote rises out of a year-long research project I was involved in that put education at the centre of the cultural change project needed to help Canada better ”live within the Earth’s carrying capacity.” Our argument for this work was that in light of the many global crises we face (i.e. climate, bio-diversity, over consumption, massive social justice issues) the respons.
Ekososiaalisen kulttuurin muutosta etsimässä: Kuusi periaatetta, jotka laittavat ulko-opetuksen muutoksen keskiöön: Puheenvuoro pohjautuu vuoden mittaiseen tutkimusprojektiimme, jossa koulutus asetettiin kulttuurisen muutoksen keskiöön. Projektin tavoitteena oli auttaa Kanadaa ”elämään maan kantokyvyn rajoissa”, vastata kohtaamiimme moniin maailmanlaajuisiin kriiseihin (eli ilmasto, biologinen monimuotoisuus, liikakulutus, massiiviset sosiaaliset oikeudenmukaisuusongelmat). Puheenvuoro pidetään englanniksi, yleisökysymyksiä voi esittää myös suomeksi ja ruotsiksi.
Sean Blenkinsop is a professor in the faculty of education at Simon Fraser University, Vancouver, Canada. He grew up in the boreal forests of northern Canada and has more than 30 years of background in outdoor, environmental, and experiential education. He undertook his doctoral work in philosophy of education at Harvard University with a focus on existentialism, education, dialogue, and the environment. His current research explores teacher education, school change, nature as co-teacher, and the challenges of justice and the environmental crisis in a rapidly changing world. Sean has also been, and still is, involved in creating and researching three, soon to be four, innovative public elementary schools in British Columbia that are focused on being much more community, place, and nature-based in both pedagogy and curriculum. Important strands in this work include ideas related to nature as co-teacher, questions of equity, teacher as activist, cultural change, and eco-social justice. Sean has published more than 100 articles and chapters. His most recent books are: Wild Pedagogies: Touchstones for Re-Negotiating Education and the Environment in the Anthropocene published by Palgrave-McMillan in 2018 and Ecoportraiture: The Art of Research when Nature Matters published by Peter Lang in 2022. Current projects include: a book called Ecologizing Education with Cornell University Press due out in late 2023 which gathers learnings from these school projects together and shares them with a more general public and another book with Palgrave-McMillan that focuses on the 4-C’s of education as the heart of the work towards eco-social-cultural change.
Kommenttipuheenvuoro: Arja Kaasinen
Puheenvuorossaan Arja tarkastelee ulko-opetuksen muutosta Suomen kouluissa. Ulkona opettamisen on perinteisesti ajateltu kuuluvan vain biologian ja liikunnan oppitunneille. Nykyinen maailmantilanne kuitenkin huojuttaa tätä käsitystä, sillä tarvitsemme kestävyyskasvatukseen pohjautuvaa ulko-oppimisympäristöissä tapahtuvaa opetusta jokaisessa tiedonalassa, myös virtuaalisesti. Ulkona opettamisen määrittely sekä pedagogiikka ovat siten murroksessa. Suuntaviivoja luodaan yhdessä, yhdessä tutkien ja toimien.
FT, Biologian didaktiikan yliopistonlehtori Arja Kaasinen työskentelee Helsingin yliopistolla opettajankouluttajana ja tutkijana, tutkien erityisesti koulun ulkopuolisia oppimisympäristöjä. Sydämen asiana ovat metsät ja siellä tapahtuva oppiminen ja opetus, kasvilajintunnistus sekä biodiversiteettikasvatus. Arja on kirjoittanut useita tieto- ja oppikirjoja ja perustanut Suomen lasten metsäretkipäivätapahtuman sekä Hemuli-kasviharrastuskerhot. Hänen mottonsa on: ”Kaikilla pitää olla oikeus päästä luontoon!”
